Sivut

13. maaliskuuta 2017

Kolme pientä pukkia hoodie


Huppareita eli hoodieita valmistuu nyt tiuhaan tahtiin.
Malli on samalla kaavalla kuin edellisetkin.
Olen huomannut, kuinka näistä tuli kerralla käyttömenestys ja ovat kuulema mukavia päällä. Hyvä niin. Olen siis onnistunut.;-D
Tämä kangas on ollut kaapissani jo vuosia ja nyt yhtäkkiä sitä huomaa, kun omepelukone oli rikki ja toista ei ollut melkei puoleentoista vuoteen, että kankaiden kuosit ovat hiljalleen jääneet Mymmelin vanhetessa hieman lapsellisiksi.
Tämän hän kuitenkin vielä kelpuutti.
Hiljalleen pitänee tutkia kangasvarastoja ja aloittaa niiden myyminen kuin myös erinäisten lasten ompelulehtien vähentäminen.
Toisaalta on haikeaa kun pienestä tytön tylleröstä on tullut suuri ja omatoiminen, mutta toisaalta on etuoikeutettu olo saada nähdä yhden ihmisen kasvutarinan, johon voi myös itse vaikuttaa.
Tässä siis hoodie ja muutamia omia mietteitä.
Tänään tulikin siis pari postausta kerralla.
Minnuli

Farkkulaukku

 Tämä farkkulaukku ilahduttaa nuorta neitoa, joksi Mymmelini on jo hujauksessa kasvanut.
Heijastin koristeon hänen hankkimansa koriste kassiin eräältä käsityömyyjältä.
Otin tarkoituksella pari melkein samaa kuvaa, jotta näkyy heijastimen merkityksen valon osuessa ja ilman.
Yllättävän moni ottaa turhaa riskejä liikkuessaan ulkosalla ilman heijastimia ja yritänkin opettaa, että heijastin voi olla äärettömän tärkeä turvallisuuden lähde.
Laukku on tehty omasta päästä ilman sen suurempia malleja tai kikkakolmosia.
Laukun koko on A4 ja sitten kulmat ovat ommeltu pohjasta siten, että pohjan leveys on viitisen senttiä, jotta mahtuu kalenteria, lompakkoa ja kirja, joka kulkee kaikkialle.
 Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.
Minnuli

26. helmikuuta 2017

Tuubihuivit

Kangasvarastojen tyhjennystä yhä edelleen ja varmaankin jatkunee koko tulevan vuoden. Tämä kangas on jämäpalanen Ainolan putiikista.
Sopii hyvin poikien tuubihuiveiksi ja tein niitä iltapäivän iloksi kolmisen kappaletta ja kirjailin niihin jokaisen nimen, jotta kouluissa eivät mene sekaisin.
Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia projekteja.
Muutaman päivän aikana on kangasvarastoni kangasmäärä pienentynyt yli 4,5 metriä. Ihastuttava tunne, että jotain saa oikeasti aikaiseksikin.
Mymmelikin tuossa tokaisi että Mamma nyt ei enää hankita kankaita eikä lankoja vaan kokeillaan saada määriä vähemmiksi.
Näinhän se on, totuus tulee lasten suusta.
Illan jatkoja
toivottelee
Minnuli

25. helmikuuta 2017

Pupuhuppari

 Huomasin kangasvarastojeni kasvaneen melkoisesti, kun en omistanut kunnollista ompelukonetta ja melkein vuoden olinkin ompelematta lähes tulkoon. Jotain pientä toki tuli tehtyä, mutta ei vaatteita.
 En kuitenkaan ole lakannut täysin hankkimasta kankaita, vaan joitakin ihanuuksia on tullut kuitenkin ompelumattomuuskauden aikana hankittua.
Muutamia uusia kangakauppoja on tullut ja, koska vanhoja hankintoja on yhä edelleen kaapit pullollaan, niin olen ollut melko tarkkana mitä hankin ja että varmasti tulee käyttöön.
Paapiilta tuli hankittua useampaa kangasta ja näistä on nyt kaksi päätynyt koneen alle. Ensimmäinen oli kettuhuppari, josta erillinen postaus ja tämä pupunen. En millään muista pupusen nimeä, mutta ehkäpä joku teistä auttaa asiassa.
Hupparin malli on sama kuin kettuhupparissakin eli SK 11-12/16 ja malli12.  Hupparissa on edessä tasku eli, jos kuvio näyttää ettei ole kohdallaan, niin tässä on syy. Malli sopii niin pojille kuin tytöille ja kaavat ovat erinomaiset. Niitä ei tarvinnut juurikaan mittailla tai laisinkaan muutella.
Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia ompeluksia. Muutama huppari on vielä tuloillaan ja sitten jotain muuta.
Aurinkoista viikonloppua kaikille. Kevään merkit ovat jo ilmassa.
Minnuli

Kettuhuppari

 Sain kunnian tehdä Paapiin kankaasta hupparin.
Kangas on trikoota ja erittäin hyvälaatuista.
Ohjeen löysin Sk 11-12/16 lehdestä. Malli 12 ja huppari. Kokoja oli reilusti ja koot vastasivat hyvin lasten kokoja. Leikkasin useamman kaavakoon ja nyt onkin pinossa kuutisen hupparia.
Edessä on hupparille ominainen tasku ja koska Vilpertin meno voi olla ajoittain vauhdikasta, niin tikkasin kaikki saumat jousto-ompeleella.
Olen onnellinen, kun hupparin saaja oli iloinen ja tyytyväinen.

Kohti seuraavia ompeluksia
Minnuli

11. helmikuuta 2017

Kukallinen tilkkupeitto


Tätä kangasta sattui olemaan kaapissani runsain mitoin ylimääräistä, kun aiemmin olen päälystänyt tällä yhden nojatuolin Mymmelin huoneesta ja tein samalla muistitaulun ko. kankaasta.
Myöhemmin ompelin pari tyynyä hänen huoneeseensa ja nyt sitten valmistui tämä tilkkupeitto sekä yksi pöytäliina.
Kangas on nyt loppuun käytetty, mikä onkin loistojuttu.
Tilkkutäkki on täysin omasta päästä. Ei ole valmiita ohjeita missään. Takapuoli on myös varastojen uumenista kaivettua tilkkitäkkikangasta, joka oli molemmin puoln vuorattu eli tässä ei tarvinnut erikseen vanukerroksen kanssa touhuta.
Muutaman jutun tekisin ehkäpä toisin, mutta lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.
On suorastaan ilo ommella hyvällä ompelukoneella, joka toimii kuin unelma ja on tarpeeksi monipuolinen.
Näillä on hyvä jatkaa kohti seuraavia ompeluksia.
Minnuli

9. helmikuuta 2017

Huonekalujen tuunausta

Olin reilu vuosi sitten Annie Sloanin kurssilla, jonka järjesti helsinkiläinen yritys Måla & More.
Heidän maalinsa ovat helppo käyttää ja perheenäitien on ehdottoman helppoa saada nopeasti aikaiseksi jotakin halutessaan esim. jos muksut tai muksu päikkäreillä.
Sain pyöreän pöydän mukaani eräästä liikkeestä heillä asioidessani ja tuoli olen ostanut kirpparilta aikoinani.
Tuolin alkuperäinen ilme on tuossa yläpuolella ja pöydästä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta aiemmin oli väritykseltään tummanruskea. 
Tuoliin on käytetty eri sävyjä ja pöytään on suurimmaksi osaksi käytetty Paris Greyta.
Koska olen myös hankkinut erinäisiä kynttelikköjä ja niiden yleisilme on useimmiten musta, niin päätin viime kesänä raikastaa myös yhden ilmettä, jotta nämä kalusteet sopisivat paremmin yhteen.
Lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta totean että vaikka nämä kalkkimaalit ovatkin helppokäyttöisiä ja eivätkä vaadi juurikaan pohjatöitä, niin niiden kulutuskestävyys ei ole lainkaan sama kuin tavallisessa maalissa.
Tulevaisuudessa tulenkin harkitsemaan tarkkaan huonekalun käyttötarkoitusta ja kulutusta ennen kuin alan tuunamaan, sillä tuplatyö ei ole ilo.

Mukavaa torstai iltaa
Minnuli

8. helmikuuta 2017

Perintökaapin päivitys


Minulla on ollut ilo ja kunnia saada tämä piironki Mymmelille, joka on kuulunut suvussamme isomummulleni eli siis Mymmelin isoisoisomummulle.
Olen pienen tytön tyllerönä katsellut piironkia kammarissa ja kuinka sen päällä oli naisen muotoinen lamppu.
En tiedä olisinko säästänyt kaapin tuollaisenaan, jos se ei olisi haissut niin vahvasti tupakalle ja ollut nikotiinissa.
Se seisoi parisen vuotta ulkovarastossa, mutta haju ei lähtenyt mihinkään.
Tästä johtuen pesin kaapin maalarin pesuaineella pariin otteeseen ja maalasin kaapin Uulan perinnemaalilla, K200 värillä.
Tällä hetkellä se tuoksuu hyvältä ja maalauksen jälkeen tuli näkyviin tupajumien aiheuttamat reiät. Kaappi on arvoisellaan paikalla ja täynnä erilaisia lankoja. Yhdestä laatikosta otin valokuvan, kun värit olivat niin kutsuvat.
Minulle on kulkeutunut näitä vanhoja huonekaluja milloin mistäkin ja olen niitä löytänyt että myös ostanut kuin myös saanut.
Olen ajatellut antaa niille uuden elämän päivittämällä niiden ulkonäköä, saaden samalla vanhan ajan tunnelmaan kotiimme, jossa on ripaus historiaa ja muistoja sitäkin enemmän.
Näiden kanssa on mukava puuhastella pihalla ja talvisin voi katsellan omien käsien aikaan saannosta samoin kuin neuloisi tai ompelisi.
Kohtahan kesä jo on ja maalauspuuhat jatkuvat.

Värikylläisin lankaterkuin
Minnuli

Palmikkopipo

Palmikkopipo on neulottu Novitan langasta.
Malli oli muistaakseni Lankamaailman sivuilta saatu, joskus syksyllä. 
Turkis on aitoa turkista, joka on oikeastaan suikale, mutta neulon sen palloksi pipon päälaelle.
Tämä lämmittää ystävättäreni päätä ja samalla muistuttaa minusta.
Halauksia sinulle M.
Päivittelen tässä näitä töitäni, mitä on tullut tehtyä kuluneen vuoden aikana ja muutamia uusia myös.
Minnuli

Taimitarhan syyssukat

 
Olen aina pitänyt neulomisesta, jonka jo melko nuorena opin ja lisää oppia sain Mammaltani. Yhdessä me istuimme, vaihdoimme kuulumisia, joimme kahvia ja neuloimme. Jos en jotain osannut, niin hän auttoi ja opetti kärsivällisesti.
Muistan kuinka langat tuoksuivat lampaanvillalle ja inhosin langan kutinaa. Muistan kuinka pikkutyttönä sain mitä peimpia kirjoneule villatakkeja, sukkia, lapsia yms. Nyt olen itse se henkilö, joka niitä toteuttaa.
Olen saanut verenperintönä neulomistaidon. Se on taito, joka on opettanut kärsivällisyyttä joissakin asioissa ja kuinka saatetaan asiat loppuun asti. Toki keskeneräisiäkin töitä löytyy ja uskoakseni kaikilla neulojilla tai ylinpäätänsä kädentaitajilla näin on. Kun iskee luovuus ja inspiraatio, niin sitä kohden on mentävä, vaikka mikä olisi.
Nämä sukat ovat sellaiset. Minulla oli keskeneräinen villatakki, mutta sukat kutsuivat tekijäänsä, joten aloitin muiden mukana. Parhaimmillaan Nina Laitisen sukkia neuloo tuhat ihmistä, joten neulomisesta on tullut villitys.
Minulle se ei ole iskenyt vasta äsken, sillä olen neulonut aina 80-luvulta lähtien, mutta kutakuinkin mopo karkasi käsistä 90-luvulla. Lankavarasto on laaja sisältäen laatulankoja ja yleisvillalankaa. Huonot langat eivät varastoihini päädy mm akryylilangat.
Viime aikoina neulomisessa on ollut noin neljän kuukauden tauko johtuen olkavammasta, mutta hiljalleen pääsen taas mielipuuhaani. Mielestäni telkkarin katsominen ilman neulomusta on hukkaan heitettyä aikaa. Joku voisi sanoa tätä suorittamiseksi, itselleni se on parasta rentoutumispuuhaa ja ajanvietettä sekä motivoivaa aivotyöskentelyä.
Olenkin joskus ajatellut, että vanhuksille, jotka ovat harrastaneet käsitöitä olisi hyvä hankkia kutimet, sillä siinä joutuu pohtimaan ja samalla näkee käsien tuottaman tuotoksen.

Tässä siis Taimitarhan syyssukat 2016.
Lankana seiskaveikan ruskea vuodelta 1994 ja sateenkaarilanka.
Täältä saat halutessasi ohjeen:SYYSSUKAT

Oikein mukavaa neulomista teille kaikille.
Minnuli

5. helmikuuta 2017

Tuolien uusi ilme

 Sain ilokseni hankittua kotiimme muutaman uuden tuolin. Nämä tuolit olivant melkoisen rumia omaan tarkoitukseeni, joten päätin ottaa härkää sarvista ja tuunata ne silläkin uhalla, että lopputulos epäonnistuisi.
Tuolien muotokieli oli kiehtova ja vaikka niitä oli vain viisi kappaletta, niin mielessäni olin päättänyt pitää ne kun ovat valmiita.
Niittien irtiottaminen ei ollut niin heppoa, kuin ensin luulin, sillä säteni ovat olleet useampia vuosia enemmän tai vähemmän kipeitä ja onneksi sain apua ystävättäreltäni, joka auttoi kaiken kiireensä keskellä.
Kankaan tuoleihin valitsimme Mymmelin kanssa yhdessä ja lopputulos on mielestämme parempi kuin onnistunut.
Nämä tuolit olisivat menneet kaatopaikalle, kun olivat toiselle tarpeettomia, mutta onneksi sain ne ostettua meitä ilahduttamaan.
Onnellinen tuolien omistaja
Minnuli

Sydänsukat

Hyvää Uutta Vuotta 2017

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että hyvä kun olen itse edes ehtinyt mukaan ja se todellakin näkyy täällä blogissani.
Päivityksiä en ole ehtinyt tehdä, mutta käsitöitä olen kuitenkin edelleen tehnyt tasaiseen tahtiin. Uusin innostukseni on sisustus ja huonekalujen tuunaus.
Olen FB:ssä mukana monessa eri ryhmässä ja nämä sukat ovat saaneet vaikutteita muistaakseni Sinikka Nissin sukista, jos nyt oikein muistan tekijän.
Näitä oli ilo neuloa ja oikein innolla odottelin näiden valmistumista, nyt ne lämmittävät ystävättäreni jalkoja iltaisin.
Sukat on neulottu seiska veikan langoista.
Jos näillä ei jo olisi nimeä, niin olisin nimennyt ne Suomi 100 vuotta sukiksi.
Olin jo luomassa uutta blogia, kun en ensin päässyt tätä vanhaani päivittämään ja oli jo melkein suru puserossa. Iloksi tämä onneksi taisi kääntyä.
Mukavaa illan jatkoa
Minnuli

27. helmikuuta 2016

Norjalaistyylinen kirjoneulevillasukkapari

   Nämä sukat saivat alkunsa oikeastaan jämälankakorissa olevista langoista.
Vihreää oli minulla tarpeeksi molempiin sukkiin, mutta oranssia lankaa jouduin huhuilemaan facen lankahamsterien sivuilta.
Minkä onni onnettomuudessa, että teitä auttajia tosiaan on, sillä toinen sukka olisi jäänyt ilman paria.
KIITOS TUHANNESTI.

Alla on lehden etusivusta kuva sekä norjankielinen ohje. Ohjetta oli helppo mukailla ja toki siellä on vielä muutama oma muistiinpanoni.
Nyt jos tekisin sukkaparin uudelleen, niin tekisin vastaväreillä esim mustavalkoiset tai punavalkoiset tms.
Näin kuvio tulisi paremmin edukseen.
 Neulemotivaationi on ollut huipussaan, mutta aikaa on ollut viime aikoina hieman niukalti niiden toteuttamiseen.
 Olen vuosien varrella säästänyt ison pinon erilaisia islantilaisia ja norjalaisia neulelehtiä ja ovat minun aarteitani kuin myös erilaiset villalangat.
Toivottavasti joku innostuu ohjeesta ja aina saa apua kysyä niin halutessaan.

Neuloen
Minnuli

Vanhan kirstun uusi ilme

Tämä kirstu on matkustanut pariinkin otteeseen evakkoon ja takaisin hevoskärryjen perässä.
Kirstun pinta oli ikävän värinen ja synkkä sekä ei millään muotoa istunut makuuhuoneeseemme.
Sisällä kun on helppo säilyttää vuodevaatteita vieraille, mm. peittoja ja tyynyjä.
Yhtenä lauantai päivänä tammikuussa sain kipinän sitä katsellessani ja päätikin tuunata sen. 
Lopputulos ei todellakaan ollut missään vaiheessa visiossani, mutta jotain arkulle oli tehtävä, kun suorastaan hypähti silmilleni.
Näin ollen sai uutta väriä pintaansa ja melko tyytyväinen olen lopputulokseen.
Tummat vahat vielä puuttuvat, mutta sen voi aina lisätä jälkikäteen.
 Sekoitin Paris Grey maalia ja old whitea keskenään kutakuinkin puolet ja puolet. Helat maalasin Paris Grey maalilla kokonaan.
Maalit ovat Annie Sloanin tm. kalkkimaaleja. 

Jos jostain syytä et ole niitä vielä kokeillut, niin suosittelen kokeilemaan.
Työ valmistuu pienen piltin ollessa päikkäreillä tai jos itsellä on vapaapäivä niin päivän aikana ehtii saada hyvin aikaiseksi eikä todellakaan tarvitse hiea etukäteen yhtään mitään.
Maalit käyvät kankaisiin ja lampunvarjostimiin sekä erilaisiin kehyksiin. Itse maalasin yhden kultauksen pois eilen peilin ympäriltä, kun mielestäni oli jo aikansa elänyt. Lopputuloksesta tuli hyvä, kunhan vielä tummalla vahalla hieman korostan kipsikuvioita vielä.

Parasta tässä tuunauksessa on ehdottomasti, että näet lopputuloksen ja olet tyytyväinen.
Aurinkoista hiihtolomapäivää lukijoilleni
Minnuli

Pienillä asioilla suuri muutos


Viime aikoina olen vain maalaillut huonekaluja ja yrittänyt saada vanhoille kuluneille kalusteille uutta ilmettä.
En usko siihen, että aina pitää olla hankkimassa moderneja huonekaluja, vaan pikemminkin niin, että maalipurkilla ja sudilla sekä omalla luovalla ajattelutaidolla on mahdollisuus saada vanhasta uutta ja toimivaa.
Näitä 1990 luvulla hankkimiani tuoleja minulla on neljä ja siihen kuuluu  oikeasti vielä upea pöytäkin, mutta ajattelin uudistaa kaksi tuolia sinisiksi ja kaksi tuolia vaalean harmaiksi. Lisäksi jälkimmäiseen settiin olen hankkinut pienen pöydän.
Ehkäpä pöytäsetti jää talouteemme tai sitten muuttaa muaalle.
Nämä siniset tuolit saivat uudet omistajat jo.
Tuolit ovat maalattu 1/3 osalla old white ja 2/3 osaa creek blue maalia. Maalit ovat Annie Sloanin tm. kalkkimaaleja, joita tulin hankkineeksi Måla & More liikkeestä käydessäni.
Tällaiselta tuoli näytti ennen.
Omasta mielestäni uudistus oli ihan hyväksi.
Tuunaillen
Minnuli

23. helmikuuta 2016

Måla & More järjesti kurssin...shabby chic tyylinen tuoli tulollaan

 Tämä tuoli on ostettu muistaakseni kympillä eräästä kirppiksestä pari kesää sitten. Tuoli oli kivan ruskea, muttei kuitenkaan sopinut meidän kotiimme, jonka vuoksi päätin sitä hieman tuunailla.
Tuoli ei siis ole vielä täysin valmis, vaan kaipaa hiomista vielä ja lisää sinistä sekä kirkasta että tummaa vahaa pintaan. 
 Tässä on lampunvarjostin maalattu uudelleen ja sitä olen kokeillut myös kotona. Mielestäni onnistuinkin siinä melko hyvin.
Tässä tuoli oli ennen uutta ulkoasuaan. 
Maalipurkkeja kauniisti aseteltuna. 
 Uskomatonta, mutta totta että näillä maaleilla voi maalata melkeinpä mitä vain.
Näin talvella oma työtilani on melko rajallinen ja olenkin maalaillut olohuoneessa muovialustan päällä kuin myös isompia projekteja makuuhuoneessamme.
Tarkoituksenani olisi tällä viikolla käytä liikkeessä uudelleen ja hankkia muutamia maaleja lisää kuin myö tummaa vahaa.
Kirpputorikierroksetkin ovat saaneet varain uuden merkityksen, kun tulee mietittyä mitä voisi maalailla.
Tämän kasvaa suorastaan himo ja oma vaativuustaso kasvaa myös kuten myös kokeilunhalut.
Tuolini on keskimmäinen.
Halusin alle sinistä, joka on upean kirkasta ja sitten vaaleampaa päälle, jonka jälkeen hieman hiomista, jotta lopputuloksena olisi shabby chic tyylinen tuoli.
Lopputulos ei kuitenkaan (ks.kuva) vielä miellytä minua, vaan on edelleen keskeneräinen,sillä sitä pitäisi hieman hioa ja lisätä sinistä.
Annie Sloanin tm. Kalkkimaali pölyää todella paljon, jonka vuoksi sitä ei voi hioa sisällä ja näin ollen sen työstäminen jää keväämmäksi.
Tämä tuoli oli ensimmäinen kokeiluni ko.maalin kanssa.

Tuunaus on yksi intohimoistani tällä hetkellä neulomisen lisäksi. Olenkin muutamia huonekaluja ostanut erittäin edullisesti ja ajattelin myydä niitä sitten, kunhan ne ovat valmiit elleivät sitten löydä paikkaansa kodistamme ja jotain muuta lähde ulos.😁
Tuunaillen
Minnuli

Turkispaloja

Sain ilokseni paikalliselta turkkurilta hankittua erikokoisia turkispaloja. Näitä voi hyvin soveltaa lasten kanssa askarteluun tai sitten erilaisiin neuleprojekteihin tai mikseipä omiinkin askartelutuotoksiin mm. avaimenperiksi pienempiä palasia.
Talvella tulin neuloneeksi erilaisia pipoja ja tupsuiksi pyöräyttelin suorakulman muotoisia palasia ja ompelin pallon muotoisiksi. Tosin melko haastavaa puuhaa, sillä langan tulee olla kestävää karhunlankaa ja sitten kun kiinnitän pipoon, niin langan tulee olla sopivan värinen pipoa ajatellen.
Lisäksi neulalta vaaditaan kestävyyttä ja pituutta. Karvan takana oleva nahka on melko kovaa ja helposti saan sormet vereslihalle...sormustimiakin olisi, mutta harvoin tulee käytettyä kuitenkaan.
Kohti uusia projekteja ja niitä onkin tällä hetkellä useampi kesken. Päivityksiä laitan tällä viikolla lisää.
Iloista hiihtolmaviikkoa kaikille ja ulkoilkaa paljon.
Meille tuli parin päivän aikana n.60cm lunta ja lumitöissä on mennyt päivät.
Minnuli

31. tammikuuta 2016

Stokken syöttötuolin tuunaus

 Olin ystävättäreltäni hankkinut pari syöttötuolia. Molemmat ovat pyökin värisiä ja kumpikin tavallaan aikaa ja elämää nähneet eli pinnat ovat kärsineet ja väri ei muutoinkaan ole milloinkaan ollut mieleiseni, mutta ovat ajaneet asiansa kuitenkin.
Stokken tuoleja on vaikea tuunata tavallisella maalilla, kun muutoin pitäsi vahva lakka hioa pois ja loveja on enemmän kuin jaksaisi millään hioa. Itse olen sellainen mieluiten eilen olisi pitänyt olla jo valmista...joten Annie Sloanin maalit soveltuvat minulle.
Niitä kun voi käyttää metalliin, puuhun, tiiliskiviin, kankaisiin, muoviin jne.
Esikäsittelyä ei tarvita laisinkaan, mutta jälkikäteen voi hioa epäsiistejä kohtia tai jos haluaa Shabby chic tyyliä.
Näin kuitenkin eilen valmistui tämä tuoli ja shabloonalla tein pikkuisen pöllön istuimeen.
Maalin kiinnitin samaa sarjaa olevalla vahalla.
Maali ei mielestäni haise laisinkaan, joka minulle on todella tärkeätä, mutta valitettavasti vaha haisee ja sitä varten suosittelenkin tuuletusta.
Vahauksen jälkeen maalin pinta tuntuu hieman tahmealta, mutta kiinnittyessään/kovettuessaan tahmeus vähenee. Samoin vahan pinta näyttää siltä että siellä on sormenjälkiä tms. kunnes on täysin kuiva. Huomasin, että kuvassa näkyy nämä kosteusosiot vielä hyvin.
Seuraavaksi taas jotakin muuta....ensimmäinen tuoli odottaa näkyvillä, että saan jonkin ahaaidean, että miten saan sen valmiiksi,
Tuunaillen
Minnuli

29. tammikuuta 2016

Lypsyjakkaran ja kukkapöydän tuunausta

  
 Vanha lypsyjakkara on kulkeutunut puolisoni kautta yhteiseen kotiimme jo lukuisia vuosia sitten ja oli ulkonäöltään erittäin ruma.
Joidenkin mielestä oikea sanamuoto olisi voinut olla patinoitunut, mutta valitettavasti sen rumuus pisti silmääni niin pahasti, että aina piilotin sen jonnekin takimmaiseen nurkkaan.
 Kunnes tänään sain ajatuksen kokeilla Annie Sloanin Chalk Paint Tm maaleja.
Kävin kurssilla ystävättärieni kanssa alku viikosta ja tulin hankkineeksi muutamia maaleja.
Aloitin kurssilla yhden vanhan tuolin tuunausta, mutta koska se miellyttänyt minua, niin seisoo ruokahuoneessa, josta näen sen joka hetki kulkiessani sen ohi. Ehkäpä saan jonkin innovatiivisen ajatuksen ja saan sen tuunattua omannäköiseksi.
Suraavassa päivityksessä on siitä kuvia, kuin myös kurssipaikasta.
Tässä on kuva tästä ns. hehkeästä lypsyjakkarasta. Millään muotoa en voi sanoa sitä kauniiksi tai osaksi sisustustamme.
 Lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut ja nyt jakkara pääsi keskeiselle paikalle olohuoneeseen eli jotakin edistystä tapahtui seinäruusulle tai paremminkin nurkkahorsmalle.:-)
 
 Tässä on kukkapöydästä kuva ennen tuunausta ja lypsyjakkara kuva vielä alkuvaiheessa.
Vanhat vahakangasliinat ovat oiva ratkaisu tuunauksiin ja muutenkin askartelualustoiksi.
Ehkäpä saan taas kipinän johonkin huonekaluun tai muuhun....olen hamstrannut niitä kirppareilta yms. paikoista varastojen nurkkiin.
Suosittelen tutustumaan näihin maaleihin lähemmin.

Inspiroitunut
Minnuli

24. tammikuuta 2016

Onneli ja Anneli pipo nro 2

Olen huomannut itsestäni sellaisen piirteen, että teen aina samaa mallia pari kappaletta. Ikään kuin ensimmäinen versio olisi harjoituskappale ja toinen sitten se viralline versio vaikkei se kyllä laadussa tai lopputuloksessa kuitenkaan näy.
Tämä pipo on tehty Viking Raggen langasta jota ostin melko lailla ollessani Norjassa lomamatkalla viime kesänä.
Olen 1990 luvun alusta alkaen neulonut niin islantilaisia kuin norjalaisia kirjoneuleita ja perinnekäsitöitä eikä kiinnostukseni niihin ole vähentynyt vuosien varrella. Päinvastoin.
Olen parin kolmen vuoden aikana kiertänyt Pohjois- Norjaa ristiin rastiin aina Trondheimistä ylöspäin Lofooteille ja Kirkenesiin ja huomannut neuleiden merkityksellisyyden niin vaelluksilla kuin arjessakin.
Facebookin kautta olen löytänyt lukuisia Strikke- yhteisöjä ja tällä hetkellä neulon norjalaisia perinnesukkia norjankielellä.
Helppoa se ei aina ole, mutta yritän vetristellä muistia samalla.
Taas pipoon...
eli lanka on siis Norjasta ja superpehmeetä.
Ohje on 01/16 Suuri käsityölehdestä
puikot 4 ja 5
Lankana voi siis käyttää mitä vain kunhan puikkojen koko on sama.
Koko on koululaisen.MUTTA halutessaan puikkokoon voi vaihtaa 4,5 ja 5 niin pipo mahtuu hyvin aikuisenkin päähän eikä siitä tule liian suurta.
Ehkäpä huomenna kirjoneulesukkani pari olisi valmis.
Leppoisaa sunnuntaita
enne neulomista taidan lähteä hyvässä seurassa luistelemaan.😃
Minnuli



16. tammikuuta 2016

Onneli ja Anneli pipo

Sain inspiraation näihin kivoihin neuleisiin katsoessani ensimmäistä Onneli ja Anneli elokuvaa elokuvateatterissa.
Toisen elokuvan myötä tunne vain vahvistui.
Miten kauniita huovutettuja reppuja, neulottuja palmikkopipoja ja huiveja. 
Rouva Ruusupuulla oli upeita neulottuja laukkuja ja kolmiohuiveja ja kuinka upeita sisustuselementtejä olikaan elokuvissa käytetty.
Uskoisin, että jokaisen tytön äiti koki ahaa elämyksen ja palasi mielessään omaan lapsuuteen saaden elokuvista vaikutteita omien lasten vaatetukseen tai leikkeihin.
Olen ylpeä saadessani kertoa ystävilleni elokuvan
 sadun olevan suomalainen.
Tästä innoittamana olen astunut minäkin omalta osaltani tavallaan sadun maailmaan.
Ensimmäisenä valmistui palmikkopipo, joka on neulottu Novitan Joki langasta.
Tupsuna on aito turkispalanen, jonka olen ommellut kiinni pallonmuotoiseksi.
Ohje on julkaistu Suuri käsityölehdessä 1/16.

Satujen huumassa neuloen
Minnuli


6. tammikuuta 2016

Norjalaistyylinen pipo puolisolle

Tämä kirjoneule pipo sai alkunsa oikeastaan siitä kun, pengoin lankavarastoani ja olin iltamyöhään ompeluhuoneessani lukemassa erilaisia lehtiä.
Löysin kassin, jossa oli aloitettuna erilaisia KYH töitä ja puikot olivat niissä kiinni. Näin se arjentouhu ja kiire vie eteenpäin ja oikeastaan oli oikein mukavaa löytää keskeneräisiä töitä.
Kannoin ne lempituolini viereen ajatellen, että aloitnpa niistä, mutta koska lankavarastoistani löytyi lähitilan tuottamaa 100% lampaanvillalankaa, niin sovelsin sitä norjalaislehden ohjeeseen.
Kuitenkin, kaikki ei mennyt kuten Strömsössä, vaan minulla oli puolinumeroa liian suuret puikot lankaan ja kuvioon nähden, niin piposta tuli liian leveä että pitkä.
Laitoin sen pesukoneeseen ja kuivuriin, jonka jälkeen vielä tasokuivatin sitä, kun ensin olin muokannut pipon oikeaan muotoon.
Kaikki keinot ovat onneksi sallittuja. Muutoin iso työ olisi mennyt hukkaan.
Piposta tuli sopivan kokoinen, tuulitiivis ja hyvin huopunut. Kuviot olivat sopusoinnussa ja muutoinkin lopputulos erinomainen.
Tupsun tein jälkikäteen, koska muutoin siitä olisi tullut vain huopunut pallo.
Malli oli norjankielinen, mutta hyvin selkokielinen kuitenkin toteutettavaksi.
Tästä taas kohti uusia neuleita, niin ja Handusta tuli iki-ihastuttava paketti upeine lankoineen....tokkopa tässä malttaa niitä päästä aloittelemaan kun ne aloitetut keskeneräiset työt olisivat kuitenkin ensin.
Fb:n neuleryhmissä on niin ihastuttavia ohjeita ja tuotteliaita ihmisiä, että ihan malttamattomuuden tunne alkaa vaivaa ja pitkä lista on kirjattuna mitä toivoisin voivani toteuttaa.
Näillä mennään, eli vanhat loppuun ja uudet vasta sitten.

Illanjatkoja teille taitavat kädentyöntaitajat
Minnuli

2. tammikuuta 2016

Kanelipipo nro 3 ja ehdottomasti viimeinen

 Tämä pipo on muokattu ohjeesta, jonka julkaisin edellisessä pipo postauksessani.
Lankana on seiska veikkaa ja koska saaja on pieni niin pienensin ohjeen silmukkamäärää.
Alkuperäinen määrä oli 128 s, mutta tässä silmukoiden lukuna on 112.
Tupsuna edelleen aito turkispalanen.
Näitä palasia minulla on isokasa ja koska niitä on niin erikokoisia, niin pitäsi alkaa kehittelemään esim. pinnejä tai hiuskuminauhoja niistä tai kenties hiuspantoja.
Tässä kokonainen trio edustettuna.
Se miksi tämä on viimeinen pipo tästä mallista, niin yksinkertaisesti alkoi jo kyllästyttää saman kuvion tekeminen ja nyt siis ensin lankaterapiaa ja sitä myöten inspiroiden hakuun.
Facen sukkaryhmässä ja monessa muussa ryhmässä on mitä ihanimpia malleja ja luomuksia...ehkäpä joku niistä pääsee minunkin puikoilleni.
Lumisadetta katsellen
Minnuli